Isosorsimo

Yleiskuvaus

Isosorsimo on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi, joka kasvaa laajoina heleänvihreinä usein puolikelluvina kasvustoina vesistöjen rannoilla. Sen korsi on vankka, ja lehdet ovat 5–15 mm leveät ja alta kiiltävät. Isosorsimon kukinto on laaja sekä jäykkä- ja karhearakenteinen röyhy. Tähkylöiden väri vaihtelee kellanruskeasta kellanvihreään.

Tunnistaminen

Isosorsimon kanssa samankokoisia suuria rannoilla kasvavia heiniä ovat järviruoko (Phragmites australis) ja piuru (Scolochloa festucacea). Niistä sen erottaa eroaa mm. lyhytsuippuisempien, alta kiiltävän lehtien, umpinaisten lehtituppien ja lyhyen, enintään 4 mm pituisen kalvomaisen kielekkeen perusteella. Myös kukinnon karheus kannattaa tarkastaa: isosorsimon kukinnon haarat ovat selvästi karheita.

Kanadanvesirutto

Yleiskuvaus

Kanadanvesirutto on väriltään tummanvihreä 30–200 cm pituiseksi kasvava rantojen uposkasvi, jota esiintyy Suomessa sisävesillä ja Itämeren rannoilla. Se viihtyy erityisesti emäksissä ja rehevissä järvissä, mutta kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa, isoissa ojissa sekä vähäsuolaisessa murtovedessä. Nimi ”rutto” viittaa kasvin sitkeyteen ja nopeaan leviämiseen, koska rehevissä järvissä se voi muodostaa massiivisia kasvustoja. Laji pysyy muuten upoksissa, mutta sen kukat kohoavat vedenpinnan yläpuolelle. Vesirutto talvehtii vihreänä ja alkaa kasvaa heti jäiden lähdettyä.

Vesirutto kasvaa kärjistään ja haaroo runsaasti. Euroopassa on havaintoja ainoastaan emikasveista, joten lajin oletetaan lisääntyvän ainoastaan kasvullisesti verson kappaleista. Kasvullinen levittäytyminen on hyvin tehokasta, sillä kanadanvesirutto katkeaa helposti ja lisääntyy hyvin pienistäkin kasvinpalasista. Verson palaset voivat levitä uusille alueille luontaisesti aallokon, virtausten ja lintujen kuljettamana sekä ihmisen aiheuttamana veneiden, pyydysten ja muiden kalastusvälineiden mukana.

Tunnistaminen

Kanadanvesiruton varsi on hento, haarallisista nivelistä juurtuva. Lehdet ovat ruodittomia, pehmeitä, pyöreäkärkisiä ja kasvavat kolmen kiehkuroina varren ympärillä. Lehtilapa on kapeanpuikea-pitkulainen, tavallisesti hieman käyrä ja hienosahainen. Pitkäperäiset kukat ovat yksittäin lehtihangoissa, ja ne ulottuvat vedenpinnalle. Kukat ovat valkoisia, terälehdet 2–3 mm. Kukkiminen on meillä melko harvinaista.

Vesirutto eroaa hieman samannäköisestä, mutta pienemmästä uposvesitähdestä (Callitriche hermafroditica) mm. siten, että vesiruton lehden ovat kolmen kiehkuroina, kun taas uposvesitähdellä lehtiä on aina kaksi vastakkain ja peräkkäisten nivelten lehdet ovat ristikkäin. Myös lehden kärjet ovat muodoltaan erilaisia: uposvesitähden lehden kärjessä on matala lovi.

Tekstien lähde: http://www.vieraslajit.fi