Yhdistyksen yleisötilaisuuden yhteydessä Ahorannassa 3.9. järjestetään pieni luontopolku. Tältä sivulta löydät joukon rannan ja järven kasveja, joita tarkkasilmäisimmät saattavat havainnoida Takajärvellä.

Kirjoita paperille nimesi ja yhteystietosi, ja merkitse tapahtuman aikana löytämäsi kohteet lapulle numeroin ja nimin. Paperin palauttaneiden kesken arvotaan vakuutusyhtiö Pohjantähden lahjoittamat pienet palkinnot. Eniten ja uusia lajeja tunnistaneille luvassa kunniamaininta.

Tätä sivua kasvikuvauksineen voit katsella älypuhelimellasi. Se löytyy yhdistyksen nettisivulta alajarvi-takajarvi.fi luontopolusta kertovasta artikkelista.

Kasvit

1. Lahnaruohot
2. Nuottaruoho
3. Ruskoärviä
4. Siimapalpakko
5. Rantakukka
6. Terttualpi
7. Kurjenjalka
8. Järvikorte
9. Lumme
10. Ulpukka

 

 

Lahnaruohot

Lähde: www.luopioistenkasvisto.fi

Järven kovalla pohjalla kasvavat matalat ja lehtiruusukkeelliset vaalealahnaruoho ja tummalahnaruoho ovat puhtaan veden kasveja. Sameassa vedessä nämä monivuotiset vesisanikkaiset eivät saa riittävästi valoa yhteyttääkseen.

 

Ruskoärviä

Ruskoärviä on puhdasvetisten järvien tunnusmerkillinen kasvi. Sen rento oljenkeltainen varsi pysyy kokonaan veden alla, vain kukat kohottuvat vedenpinnan yläpuolelle. Hienoliuskaiset, punertavat lehdet ovat kiehkuroina. Pienet kukat ovat yksineuvoisia.

 

Nuottaruoho

Nuottaruoho on toinen puhdasvetisten järvien tunnusmerkillinen kasvi. Se on sukua parvekekukkana tunnetulle sinilobelialle eli sinielvikille. Nuottaruohon 30–70 cm pitkä varsi pysyy enimmäkseen veden alla, mutta kukinto nousee veden pinnalle. Kukinnolla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, sillä pölytys tapahtuu kukan sisässä jo ennen sen aukeamista. Varren tyvessä on kapeiden jäykkien kaarevien lehtien muodostama lehtiruusuke. Kukka on valkoinen tai vaaleansininen, kellomainen.

 

Siimapalpakko

Siimapalpakko on kelluslehtinen rento vesikasvi, jonka varsi on metrien mittainen ja liereä ja lehdet kelluvia. Syvissä ja kirkkaissa vesissä lajin kasvustot muodostavat kaloille suojaisen kutupaikan, ja sen siemenet ovat ainakin joidenkin sorsien ravintoa. Siimapalpakko katoaa niittämällä helpommin kuin vidat, lumpeet ja ulpukat. Pohjoismaissa kasvia on käytetty karjanrehuna. Kuuluisa ruotsalainen biologi Carl von Linné kertoo teoksessaan Flora Lapponica vuodelta 1737, että siimapalpakko on hevosten ja lehmien mieliravintoa, mistä juontuu sanonta ”Han lefver som ko i flotagräs”.

 

Järvikorte

Järvikorte kasvaa maavarsiston varassa ja nousee järven pinnalle laajana ruovikkona. Rehevillä kasvupaikoilla se esiintyy erityisen tiheänä ja korkeana ja saattaa kasvattaa latvaansa haaratupsun. Ehkä juuri tästä tupsusta on kasvi saanut latinan- ja englanninkielisen nimensä, jotka tarkoittavat hevosen harjaa tai häntää?

Kortteen kuitu on kovaa, sillä se sisältää runsaasti piitä. Aikanaan sitä onkin käytetty hioma-aineena. Kasvin varsia on kerätty saaristossa rehuksi nautakarjalle ja juurakkoja sioille. Versoja on myös käytetty ruokana ja lääkkeenä.

 

Rantakukka

Monivuotinen rantakukka kasvaa 40–120 cm korkeaksi. Sitä kasvatetaan myös perennana, koska se viihtyy kuivemmillakin kasvupaikoilla. Rantakukka on vanha rohdos- ja hyötykasvi. Versoista keitettyä haudetta on käytetty vatsa- ja suolistotautien, kuten ripulin, hoitoon sekä tyrehdyttämään verenvuotoa ja parantamaan esimerkiksi peräpukamia. Nuoria versoja voi keittää vihannekseksi, ja kukista saadaan punaista väriä leivonnaisiin. Parkkihappopitoisuutensa vuoksi rantakukkaa on myös aikanaan käytetty nahan parkitsemiseen.

 

Terttualpi

 

Terttualpi kasvaa puoli metriä korkeaksi. Se kukkii keltaisena heinä-elokuussa. Terttualpin lehdet ja varsi muistuttavat maitohorsmaa, mistä kertovat kansanomaiset nimet keltahorsma ja vesihorsma. Se ei kuitenkaan ole sukua horsmalle.

 

Kurjenjalka

Punakukkainen kurjenjalka kuuluu hanhikkien sukuun. Sen nimi luonnehtii osuvasti sekä linnun jalanjäljen muotoisia varsilehtiä että vetisiä kasvupaikkoja, jotka ovat myös kurjelle mieleen. Kurjenjalka on hyönteispölytteinen ja ruohovartinen. Se kasvaa 20–60 cm korkeaksi.

 

Lumme

Lumme, ’pohjolan lootus’, on etäistä sukua tuolle Aasian legendaariselle kasville, joka synkimmästäkin mudasta nostaa pintaan kaikkein kauneimman kukan. Lumpeiden sukuun kuuluu yli kaksikymmentä lajia ja ne risteytyvät keskenään helposti. Suomessa niistä esiintyy kolme:

1. Isolumme, yhdessä pohjanlumpeen kanssa valkolumme
2. Pohjanlumme
3. Suomenlumme eli pikkulumme

Suomen lummelajeista yleisin on keskikokoinen pohjanlumme. Takajärvestä löytyy myös pikkulumme.

Lumme on kokonaan myrkyllinen kasvi. Siitä huolimatta sen kuivattua ja jauhettua juurakkoa on käytetty ainakin Ruotsissa hätäravintona sen tärkkelyspitoisuuden vuoksi. Lumme on myös rohdoskasvi, sillä sen kukan valkoisista verholehdistä valmistetulla teellä on todettu olevan rauhoittavia vaikutuksia.

 

Ulpukka

Ulpukka, toiselta nimeltään isoulpukka on vaatimaton kasvupaikkansa valinnassa ja kelpuuttaa kaikenlaiset vedet pikku lammista, järvistä ja puroista murtovetisiin merenlahtiin saakka. Toisin kuin lumme, ulpukka pärjää hiljalleen virtaavissakin vesissä. Ulpukka muistuttaa paljon toista Suomessa tavattavaa ulpukkalajia, pienikokoisempaa konnanulpukkaa. Ulpukka on vanha rohdoskasvi, jolla on lumpeen tapaan rauhoittavia vaikutuksia ja se vaikuttaa syötynä verenpainetta alentavasti. Sen juurakkoja on lievästä myrkyllisyydestä huolimatta käytetty pula-aikoina hätäravintona.

 

Linnut

Kuikka

Esiintyy koko Suomessa lähinnä kirkasvetisissä järvissä. Pää ja niska harmaat, kurkku musta. Nokka harmaa ja tikarinmuotoinen. Selkä musta ja valkokuvioinen. Lintu ui pää ja nokka vaakasuorassa. Pituus 60-70 cm. Ravintona kalat, myös jonkin verran äyriäisiä ja nilviäisiä, kuten simpukoita. Rakentaa matalahkon keon vesirajaan rantaan ajautuneista vesikasveista. Linnun ääni on etäälle kuuluva ja tunnettu ns. kuikanhuuto ”kuiik- ko kuiik- ko”.

Kalatiira

Esiintyy järvillä ja sisäsaaristossa merialueilla. Viihtyy puuttomilla kallio- ja kivikkoluodoilla. Mustalakkinen, lokkia sirompi lintu. Ohut, oranssinpunainen, mustakärkinen nokka. Koivet punaiset. Lentää sirosti. Ravintona pienet kalat, joita syöksysukeltaa. Rakentaa korsista, tikuista, levästä, neulasista ym. matalan pesän paljaalle maalle, rakkolevavallille tai matalaan heinikkoon. Pituus n. 35 cm. Ääni terävä ”tiir- rä” ja ”kit- kit- kirr”.

Kalalokki

Pesii yleisenä erilaisten vesistöjen tuntumassa. Tasaisen harmaa selkäpuoli, valkea vatsapuoli ja pää. Mustat siivenkärjet, joiden kärjessä valoinen laikku. kellanvihreät jalat ja keltainen nokka. Pituus 40-45 cm. Kalalokki on kaikkiruokainen. Pienet kalat ja selkärangattomat ovat sen mieleen. Rakentaa kuivasta materiaalista (heinät, oksat, sammalet) pesän mielellään vähän korkeammalle paikalle kuten kiven päälle. Linnun ääni korkea ja kimeä ”giga giga”, ”ä- ä- äiiä- äiiä” , ”kjau”

Telkkä

Esiintyy metsälammissa ja –järvissä koko Suomessa. Olemus tukevatekoinen, pää iso ja kolmiomainen, silmät kirkkaankeltaiset. Koiraalla pää vihertävänmusta, nokan tyvessä soikea, valkoinen täplä. Selkä musta, vatsa ja hartiahöyhenet valkoiset. Naaraan pää ruskea ja selkä vaaleanharmaa. Pituus 40-50 cm. Ravintonaan käyttää selkärangattomia. Telkkä pesii puunkolossa tai pöntössä. Koiraan ääni karhea ”yyrr” ja naaraan ”kerr kerr”.

Kalasääski

Esiintyy runsasvesistöisillä metsäalueilla ja merenrannikoilla koko Suomessa. Pyydystää saalista vesialueilla, jotka voivat olla kaukana pesästä. Pitkä- ja kapeasiipinen petolintu. Lennossa vartalo on solakka, pitkät ja kapeat siiven kumaksi taipuneet. Ravinnoksi kelpaa kalat. Havaittuaan saaliin sääksi pysähtyy lekuttelemaan ja syöksysukeltaa kalan kimppuun ja nappaa kalan kynsillään ja nousee suoraan vedestä lentoon. Pituus 50-60 cm, siipien kärkiväli 150-165 cm. Sääksen pesä on suuri risulinna esimerkiksi puun latvassa. Pesä on pehmustettu sammalilla, turpeella, oljilla ja jäkälillä. Linnun ääni viheltävä ”pjy” tai djyp” Sääksi on Kanta-Hämeen maakuntalintu.

 

Kalat

Ahven

Ahven (Lähde: Wikipedia)

Ahven on Suomen kansalliskala. Samalla se on suomen yleisin kalalaji. Päivisin se liikkuu parvissa. Yöksi se menee pohjalle kasvuston suojaan lepäämään. Sen väritys ja koko vaihtelevat paljon kasvupaikan mukaan. Merialueilla ja isoissa rehevissä järvissä ne kasvavat nopeasti. Toisaalta pikkulammen mustat pikkuahvenet saattavat olla hyvinkin vanhoja. Ravinnokseen ahven käyttää pohjaeläimiä, pinnan hyönteisiä ja pikkukaloja.

Särki

Särki (Lähde: Wikipedia)

Särjen kyljet ovat hopeanhohtoiset hieman sinertävät. Särjen silmä on tavallisesti punainen. Ravintonaan se käyttää pohjaeläimiä ja kasvisravintoa. Särki tulee toimeen monenlaisissa vesissä lukuun ottamatta hapanta vettä. Rehevöityminen suosii särkeä. Hoitokalastuksella ja petokalojen istutuksella voidaan vähentää biomassaa rehevöityneissä järvissä.  Särki on yleinen onkisaalis. Ruotoisena sitä ei juurikaan arvosteta ruokakalana.

Salakka

Salakka (Lähde: Wikipedia)

Salakka on väriltään kiiltävän hopea ja tavallisesti noin 10-15 cm pitkä. Vain seipi on hieman samannäköinen. Salakka syö hyönteisiä veden pinnalta ja eläinplanktonia. Salakka on yleinen sisävesissä ja sen näkee usein hyppivän hyönteisiä tavoittaessaan tai ahvenia paetessaan. Ruokalana sitä ei arvosteta, mutta täkykalana hyvinkin.

Kuha

Kuha (Lähde: Wikipedia)

Kuhan tunnistaa helposti petokalaksi. Sillä on suuri suu, leuoissa teräviä pieniä hampaita ja näiden lisäksi ylä- ja alaleuan etuosassa kaksi pitempää torahammasta.  Kuha on yleensä ulappavesien öinen saalistaja. Se suosii sameavetisiä järviä. Hyvässä kuhavedessä tulee olla myös saaliskalaa, mieluimmin kuoretta. Kuha on ruokakalana parhaimmasta päästä.

Muikku

Muikku (Kuva: Lauri Urho)

Hopeakylkinen muikku on suurissa ja keskikokoisissa vesissä viihtyvä parvikala. Se on läheistä sukua siialle, josta sen erottaa pidemmän alaleuan perusteella. Salakasta sen erottaa lohien heimolle ominaisen rasvaevän perusteella. Ravintonaan se käyttää planktonia, kookkaampana myös pintahyönteisiä ja kalanpoikaisia. Haluttuna talouskalana sitä on istutettu lähes kaikkialle Suomeen. Muikku on ulappavesien parvikala, joka suosii puhtaita ja kirkkaita vesiä. Se tulee toimeen myös ruskeammissa ja rehevissä vesissä. Muikku on tärkeä pyyntikohde ammattikalastajille.