50 vuotta sitten, toukokuussa 1972, Alajärven ja Munakasjärvien rannanomistajia lähestyttiin vesiensuojelua varten perustetun toimikunnan nimissä. Tuolloin päällimmäisenä huolen aiheena oli järvien säännöstely. Alajärven pinnankorkeutta oli 60-luvulla laskettu maanviljelyn tarpeita varten ja Hämeenlinnan kaupunki suunnitteli vedenoton aloittamista. Säännöstely Katiskosken padolla ei toiminut, joten Alajärven pinta oli ajoittain laskenut liikaa. Toimikunta toivoi Hämeenlinnan kaupungin ottavan säännöstelyn hoitaakseen.

Säännöstelyasioiden lisäksi toimikunta huomioi puhtaan veden arvoon ja kirjoitti: ”Vesistömme merkitys virkistysalueena lisääntyy jatkuvasti. Loma-asunnon ja rantasaunan tärkeimpiä arvoja ovat puhdas vesi. Siksi haluamme varmaankin kaikki tehdä voitavamme näiden järvien veden puhtauden ja maiseman kauneuden hyväksi.” Toimikunta halusi kiinnittää ranta-asukkaiden huomion kahdeksaan keskeiseen näkökohtaan. Tämä ohjeistus vastaa olennaisesti Suojeluyhdistyksen vuonna 2019 julkaisemia vesiensuojeluvinkkejä.

Lopuksi toimikunta uumoilee: ”On ilmeistä, että Alajärven vesistön suojelemiseksi tarvitaan jatkuvia toimenpiteitä ja mahdollisesti myös rekisteröity yhdistys niitä hoitamaan”. Suojeluyhdistys ei tuolloin ottanut tuulta purjeisiinsa eikä meillä ole tietoja miten tämän toimikunnan työ jatkui. Tänään voimme vain hämmästellä, kuinka samojen asioiden parissa nämä vesienhoitotyön pioneerit painivatkaan jo viisi vuosikymmentä sitten.